Hiipivä tavara, piilotettu työhuone

                        
70-luvun alun talojen luksusta ovat avarat tilat, "hukkaneliöt" ja isot ikkunat. Meidän talon pohja on suunniteltu kolmen metrin rasteripohjalle, tyypillinen ratkaisu ajalle tämäkin. Olohuone on valoisa ja avara. Syksyn tullen meillä taas poltellaan paljon kynttilöitä ja puuhastellaan olohuoneessa. Meillä olohuone (yllätys, yllätys) ei ole mikään aikuisille pyhitetty siisti paikka vaan tila koko perheelle ja vieraille. Sohvalla virkataan ketjusilmukkapötköä, luetaan ja sohvapöydän ääressä leikataan, liimataan ja piirretään.

Olohuone on meillä siis kovassa käytössä, hyvä niin. Mutta sen takia sinne ikään kuin hiipii tavaraa. Yritinkin ottaa kuvat melko siististä olohuoneesta, mutta kuvia katsellessa huomasin, että nojatuolissa sojottaa miekka, Lego-hahmot ovat retkeilemässä olohuoneessa, muutama tuoli seilailee väärässä huoneessa ja muuta pientä. Minua ei lainkaan häiritse pieni epäjärjestys, osaan jopa imuroida ja mopata tavaroita ensin lattialta keräämättä. Mutta siis on meillä silti ihan puhdasta, vaikka siivouspäivän sijaan suosinkin siivoamista silloin kun on sotkuista ja huvittaa, olipa viikonpäivä mikä hyvänsä. 

En oikeastaan ole kovinkaan suuri verho-fani, mutta meillä verhot vedetään yöksi kiinni. Käytettävyyden kannalta kattoon kiinnitettävät kiskot olivat oiva valinta, koska verhoja voi liikuttaa koko matkan. Toiseksi en oie kovinkaan usein törmännyt kivoihin verhotankoihin. Sitä paitsi niiden kiinnityskorkeus on aina jotenkin outo ja sivuille jäävä tyhjä tila ärsyttävä. Okei, myönnetään, että kiinnitin kiskot ihan itse ja liitoskohdat kiskojen välillä ei ole täydellisiä. Kiskot olivat 2,5 metriä piktiä ja olohuoneeseen tuli 6 metriä kiskoa. En ollutkaan luonnolahjakas rautasahan käyttäjä, mutta muutama pala teippiä liitoskohtiin ja hyvin liukuu! (Joskus säälin miestäni, hän kun haluaisi kaiken olevan just eikä melkein tehtyä...)

Viherkasvit ovat kiva juttu, mutta  olen löytänyt vain kaksi lajiketta, jotka pysyvät hengissä meillä. Ei valinnanvaikeutta. Olohuoneen sisustus on jotenkin vain tapahtunut. Alunperin valkoinen pöytä meni tuohon odottamaan, että veli veisi sen Tampereelle, muttei vienyt niin kukat kasvoivat siihen. Valkoinen laatikosto on muisto opiskeluajaltani, edelleen se kätkee sisälleen lähinnä kyniä, töhniä ja puutikkuja, näppärä tietokone- tai puhelimenlatauspöytä. Ei menekään talliin, saa jäädä. 

Olen etsinyt talosta työhuonetta ja muuttanut jo moneen kertaan ennen kun löysin hyvän paikan olohuoneen nurkasta. Näkymät ovat työpisteeltä hyvät. Ongelma oli, että ulkopuolisen mielestä työpöytäni saattaa näyttää paperi+tavararöykkiöltä. Onneksi sain sen näppärästi piilotettua hyllyn taakse. Joudun kylläkin välillä laajentamaan ruokailutilan pöydälle, mutta se johtuu vain siitä, että suuret suunnitelmat vaativat suuresti tilaa.

Osallistuin joskus yliopiston kirjaston siivoustempaukseen ja otin talteen arkkitehtuurilehden kansia 60-luvulla. Tyyli sopii siis Suomen 70-lukuun, vähän jälkijunassa kun tullaan. Tuolloin en kyllä aavistanut, että joskus ostaisimme tämän aikakauden talon. Jemmailu todistetusti kannattaa!

Työpisteessä minua ilahduttaa MUJI:n soittama musiikki sekä prinsessat ja kuningattaret muotoilija-ystäväni tekemässä tuparikortissa. Tiedän, cd:t ovat vähän out, mutta olin pitkään haaveillut soittimesta ja sain sen synttärilahjaksi. Löysin sen Tukholmasta, mielestäni on paljon jännempää ostaa tavaratalosta Tukholmasta kuin tilata netistä. Päätöstä jouduin perustelemaan, jotta sain exculla houkteltua kaverin shoppailuseuraksi, en vieläkään tiedä, ymmärsikö hän.

Hyvää lukemista löytyy hyvistä kirjoista

Tästä tulikin mieleen eilinen kirjastokäynti lasten kanssa. Poika lainasi pelin, johon kirjastotäti laittoi tiskillä sisällön. Hän kertoi, että kotelot ovat tyhjiä, näin sisällöt pysyvät paremmin tallessa. "Hääh? Laitetaanko tässä kirjoihinki ne tekstit?" tytär hämmästeli.

Pala kerrallaan

Edellisistä suunnitelmista poiketen emme nyt tilanneetkaan sitä homekoiraa tänne nuuskimaan. Syynä siihen on se, ettei syytä ole. Siis syytä pyytää koiraa tänne. Mikään ei haise, kukaan ei oireile, rakenteet vaikuttavat terveiltä. Tärkeää on tukkia kaikki raot, joista voisi päästä ilmaa rakenteiden läpi sisälle, eli saumojen tiivistaminen. Meillä tähän on käytetty polymeerimassaa, akryylia ja teippiä ennen kaikkea. Purettua seinää peittää nyt naulakko, joten asia on väliaikaisesti hoidettu. Päätin nyt kuitenkin esitellä kotiamme hieman huone kerrallaan. Mitään super-staileja sisustuskuvia ei ole tiedossa, sillä meillä elämän jälki jotenkin näkyy...

Ajattelin aloittaa keittiöstä, koska varsin ilahduin viimeksi kun tulin reissusta kotiin ja uuni oli vihdoin saapunut. Ehdimmekin odottaa sitä vain muutaman kuukauden. Kyseinen malli oli uusi ja se olikin ollut niin suosittu, että se loppui välivarastoista. Uuni puhuu vielä toistaiseksi saksaa. Sitä voi myös sotkea surutta, koska siinä on se näppärä pyrolyysipuhdistustoiminto. Uunin tulon myötä saimme myös sokkelilevyt paikoilleen. Olin jo tottunut karuun tiskikoneeseenkin, mutta nyt siinäkin on ovi ja jopa kahva, paljon helpompi avata! Päällisin puolin kaikki on siis kunnossa, nyt on suunnitteilla kiva lokerohylly maustekaappiin. Minulla on tullut outo tapa keräillä kaiken maailman purkkeja ja laittaa niihin mausteet. Vanhuus? 

Uusi uuni paistaa herkut

Keittiö on ollut varsin toimiva. Kaappitilaa on tarpeeksi, mutta meiltä puuttuu krääsälaatikko. Se oli kyllä edellisessä kodissamme sellainen paikka, johon tavarat laitettiin vähäksi aikaa ennen kun ne päätyivät roskiin. Jotkut tavarat asuivat laatikossa muuttoon asti, menivät vasta sitten roskiin. Voisi siis olla mahdollista opetella heittämään tavarat aiemmin pois, jolloin laatikkoa ei ehkä tarvitakaan. Tosin sinne menisi myös postit...täytyy pohtia. Toinen huono valinta on keittiön hana sen takia, että se on melko korkea ja jos se on liian kovalla, vesi roiskuu. Käyttötottumus vain, sanoisin. Uusi tuttavus on minulle ollut apteekkarin kaappi, tai oikeastaan kaapin ovi avataan normaalisti ja hyllyt tulevat yksitellen ulos. Todella kätevä ja varsinainen ruoka-ainesyöppö!

Vain hormin kotelo ja kattoikkunan suoja puuttuvat. Eli valmis.

Keittiö <3

Keittiöstä tuli väritykseltään aika hempeä. Olen aina pitänyt pastellisävyistä sisustuksesta ja onnekseni ne kuuluvat 70-luvun väriskaalaan. Lisäksi tykkään myös kauden hittiväristä, oranssista. Päätimme jo muuttaessa, ettemme osta kotiimme juurikaan uutta. Huonekaluilla tulisi olla joku tarina. Keittiön tuolit sain serkultani. Hän löysi ne hylättynä erään liiketilan kellarista ja toi ne minulle. Tallissamme alun perin mustat tuolit saivat uuden maalipinnan. Kolme niistä olen jo maalanut vaaleanpunaiseksi, viimeisestä tulee ehkä sittenkin oranssi!

Tuunattu tuoli

Aamupalapöytä ja heiluriovea

keittiö ja kodariboksi

Pyykkihuolto on toiminut mainiosti keittiön yhteydessä. Kuivauskaappikin on paikallaan. Kun laskutasoa ei ole, on vaatteet vietävä heti kaappeihin. Tämä ratkaisu on minulle hyvä, koska olen jonkin asteinen "pinoilija". Jos vieressä oli taso, se olisi puhtaiden vaatteiden peitossa. Toki kodissamme on varavaihtoehto, joka salli nykyaikaisen kodinhoitohuoneen laittamisen kylpyhuoneen yhteyteen.

khh vaatehuoneesta katsottuna

Onneksi käytimme aikaa keittiön suunnitteluun ja kodinkoneiden valintaan. Joka aamu herätessäni voi hymyssäsuin keittää aamukaffet ja tarjoilla tenaville aamiaisen. Vaikka keittiön kanssa oli hieman haasteita aluksi (kuten olen aiemmassa kirjoituksessa kertonu), tuli siitä sittenkin meille täydellinen keittiö. Kuvat ovat realistisia, en suunnitellessani pyri tekemään yleisesti kauniita ratkaisuja, vaan meitä miellyttäviä kokonaisuuksia. Tämä on meidän koti.

Harkitut yksityiskohdat

Syysremonttia

Niin se kesä tänäkin vuonna muuttui syksyksi. Syksyn myötä saimme nyt uuden vaiheen kotimme kunnostukseen: syysremontti! Mukavaa tässä on se, että vaikka vettä tulee taivaan täydeltä ja tuuli ulisee niin ei pelota yhtään, että vedet tulisivat sisälle. Ainakaan katosta. Valitettavasti salaojat ovat edelleen tekemättä ja mieleen voi hiipua uhkakuva sokkelia pitkin kapillaarisesti nousevasta vedestä! Sen lisäksi vettä on hieman tullut muualtakin.

Kun remontti oli valmis, ilmanvaihto kytketty päälle niin eipä lähtenytkään outo haju vessastamme. Positiivisesti ajateltuna haju olisi voinut johtua a) huonosti kuivuneesta asennusliimasta b) ulkoseinästä tulevasta vanhan talon hajusta c) jostain vaan, mikä korjaantuu kun poistoilma on päällä. No, valitettavasti poissuljettavia seikkoja oli tasan kolme: a,b&c. Asennusliimaa ei taidettu vessassa käyttää mihinkään, kaikkiin nurkkiin laitettiin akryylit, eikä haju lähtenyt ilmanvaihdon kautta pois. Nuuhkimme seinää ja paikansimme hajun. Se tuli seinästä, jolla on allas. Ei auttanut muu kuin avata seinä ja tarkistaa tilanne. 

Luonnonvaloa vessaan. 

Syy löytyikin seinän sisältä. Vanha kosteusvaurio. Seinän runkotolppa oli musta noin 30 cm lattiasta, samoin vanha lastulevy, joka oli jätetty remppalevyn alle. Jos jotakuta muuta haluaa syytellä niin syntipukiksi kelpaa purkua suorittanut henkilö, jonka olisi kyllä pitänyt huomata mustunut runkotolppa eikä hän olisi saanut levyttää vauriota piiloon! Helpointa olisi tehdä kaikki aina itse. Vain taito puuttuu. (: 

Olipa syy kenen tahansa niin seuraus tästä koitui meille. Seinä avattiin (siis mies avasi ja minä katsoin) ja kaikki villat otettiin pois, koska haju oli tarttunut niihin. Runkotolpan alaosa otettiin pois, Tässä kohtaa on valesokkeli ja siitä näkeekin mainiosti läpileikkauksen lattian rakenteesta. Valesokkeli on siis tämän ajan rakennuksille tyypillinen rakenne, jossa kantavan seinän puinen alajuoksu menee lattiarakenteen alle. Ongelma on betonin ja puun liitoskohta. Lyhyesti sanottuna betoniin pääsevä kosteus johtuu puuhun ja puu homehtuu. Betoni ja puu pitää erottaa toisistaan bitumikermillä tai muulla katkolla, mutta aina bitumia ei ole laitettu ja vaikka onkin, niin kuten kaikilla rakennusasineilla, on silläkin tekninen käyttöikä. Aukosta näkyi myös vanhat vesiputket, joita ei oltu poistettu, koska ne olivat styroxin alla. Lattiarakenne  talossamme on siis maanvarainen laatta, jossa on raakavalu, kaksinkertainen styrox, tähän asti rakenne on vanha, sen päältä on poistettu 50mm valu ja pintamateriaalit. Styroxin paalle teimme siis uuden valun, jossa on nyt vesikiertoinen lattialämmitys ja päällä on elämyslattia-pinnoite, joka toimii siis höyrynsulkuna maasta tulevaa kosteutta ja epäpuhtauksia vastaan.

Keskimmäisessä runkotolpassa kuivunutta hometta, muutoin terve puu

Mutta takaisin ongelman pariin: Vanhat vesiputket siis menivät alemman styroxin seassa ja niinpä niitä ei oltu poistettu toisin kuin kaikki muut vanhat putket. Sehän ei sinäänsä haittaa, koska niihin ei enää pääse vettä. Imemme ne vain tyhjiksi, turhaan niissä vettä seisottaa. Putkien ympärillä on eristeenä käytetty pahvia (ja juuri luin, että usein sisin kerros asbestia), joka oli hyvinkin märkää silloin kun niitä keittiön lattiasta poistettiin. Kastuminen ei siis johdu vuotamisesta vaan kondensoitumisesta. Nämä vessan putkien eristepahvit olivat kuivat, siis ilmeisesti jo kuivuneet. 

Yksi ongelma vähemmän

Lattiasta tulee edelleen paha haju, mutta juuri kävin tutkimassa tilannetta ja luulisin, että alajuoksupuu haisee myös. Täytyy otattaa sekin pois. Saimme rakennusinsinööriltä ohjeen, että nyt kun seinä on avattu, kannattaa poistaa valesokkeli tuolta kohtaa. Käytännössä siis nostamme seinan kohdalta lattiatason samalle tasolle muun lattian kanssa ja teemme väliseinän sen päälle, kuten nykyään on tapana. Vielä on hieman epäselvää, mitataanko tuosta kolosta sitä ennen mitään kosteuksia. Haju johtuu luultavasti kosteudesta, joka on päässyt rakenteisiin joko tämän vanhan vesivanhingon myötä tai maaperästä. Lattialämmitys kuivattaa rakenteen, kunhan lattialämmitysputkisto ilmataan ja saadaan vesi kiertämään. Mikäli vesivahinko on kastellut styroxit, kestää niiden kuivuminen. Kun hajun pääsy huoneilmaan on estetty, ei kosteus aiheuta ongelmia. Maasta nouseva kosteus saadaan poistettua salaojituksella. Salaojat saamme tämä kuun aikana. 

Muovilla peitetty valesokkelin paikka. Korjausta odotellessa hajuhaitat minimoitu.

Minussa on nyt kuitenkin herännyt pieni skeptikko tämän syysremontin myötä. Päätimme tarkastuttaa koko talon vielä tässä vaiheessa. Nyt kaikki tiedossa olevat vauriot on korjattu. Aiomme käyttää homekoiraa haistelemassa. Lasten ehkäpä tavallinen syysflunssailu alkaa helposti nyt herättämään epäilyksiä muistaki kosteusvaurioista. On helpottavaa saada tieto, onko talo kunnossa, onko jotain piileviä homeongelmia vai onko sittenki kaikista tehdyistä tutkimuksista huolimatta talomme ihan pilalla! Homekoirat tulevat ensi viikolla ja saamme käynnin jälkeen raportin. Kerron sitten homekoirista ja niiden toiminnasta lisää. Wuff.

Seuraavaksi laitan vanhat kahvat uusiin oviin!

Katto

Nyt on perjantai, mikä tarkoittaa, että kattoremontti loppuu tänään. Olen todella onnellinen, että saimme uuden katon vielä tänä syksynä. Itsestäänselvyyshän ei ollut, että se onnistuisi. Piti saada naapuri mukaan, koska katto on yhteinen, hyvät tekijät paikan päälle ja järjestää remontille laina, koska emme sitä alunperin olleet budjetoineet. Kuntotarkastus taloon tehtiin ennen ostopäätöstä. Katon kuntoa oli tuolloin mahdontonta arvioida, koska se oli lumen peitossa. Valitsimme kattomateriaaliksi taloon sopivan tumman harmaan tiilikuvioisen pellin.

Uusi aluskate ja rimoitus

Takaisin asiaan... Kattoremontin vaiheet olivat meillä seuraavat:
Vanhat pellit purettiin katolta. Vaihe osoittautuikin hieman odotettua suuremmaksi, koska vanha kate oli tehty rivipellistä, eli koostui aika pienistä yksittäisistä osista. Vanha aluskate oli laitettu kattotuolien väliin, joten oli järkevää jättää se paikalleen. Katolle laitettiin korotusrimat ja niiden päälle uusi aluskate. Korotuksella varmistetaan katon tuulettuvuus. Aluskatteen päälle tulee sitten vielä rimat ja ruoteet peltien mukaan ja lopuksi pelti päälle ja voilà!

Kattorakenne (vanha aluskate onkin kattotuolien päällä eikä väleissä kuten aiemmin kerroin) 

Aluskatetta ja muuta tarpeellista

Seuraava työvaihe oli vanhojen vesikourujen irrottaminen ja uuden otsalaudan kiinnittäminen. Kattorakenne koroittui entisestä joillakin senteillä, minkä takia uusi korkeampi otsalauta oli tarpeen. Otsalaudat oli valmiiksi maalattu paikalle jääviä vastaavan värisiksi, visuaalisesti muutos ei ole huomattava. 

Lumieste ja otsalauta

Sitten tulivat räystämiehet, jotka asensivat vesikourut ja lumiesteet. Lumiestettä katolle tulikin kymmeniä metrejä, koska talossamme kulkureitit ovat talon seinustalla. Lumiesteet siis laitetaan katolle niihin kohtiin, mistä on kulkureitti. Nimensä mukaisiesti niiden tehtävä on estää lunta tippumasta katolta allakulkevan päälle. Aika tärkeät nuo huomaamattomat kattoturvatuotteet ovat, lähes joka talvi sattuu kuolemantapaus, mikä johtuu katolta tippuvan lumimassan alle jäämisestä.

Uusi katto, uudet kourut      (vrt uusi vuosi, uudet kujeet)

Parhaillaan pojat asentavat keittiön kattoikkunaa. Se onkin tuottanut meille paljon iloa! Kuilusta on leijaillut sahanpurua ja olemme näin saaneet ihailla lumisadeimitaatiota suoraan keittiössä, ei ihan kaikkien kohdalle satukaan! Katossa oleva reikä on ollut peitettynä muovilla ja sateen sattuessa ropina muistuttaa telttailusta sateella. Pienet on ilot, voisi joku luulla. Niin ovat, tiedän.
Olen myös vakuuttunut siitä, että kattoikkunan säilyttäminen oli hyvä juttu. Nyt kun aukko on ollut peitettynä, on koko keittiö ollut hämärä ja jotenkin ankea. On asioita, joissa ei kannata antaa periksi.

Nousimme auringon kanssa odottamaan uutta päivää

Uusi ja vanha

Välivaihe

Viime viikkojen aikana meillä ei ole tapahtunut juuri mitään. Sähkäri kävi tekemässä vähän korjauksia. Ostimme nappulapainikkeet, mutta aluksi vain muutamasta painikkeesta tapahtui ja muut olivat turhia. Nyt asia on kunnossa ja harjoittelemme, mikä valo mistäkin painikkeesta ohjautuu. Diskomeininki. Toinen sähköjuttu oli värisvät ledit katossa. Valaisimet vaihdettiin, mutta ilmeisesti vika on siinä, että ne ottavat jostain häikkää. Luultavasti joudumme vaihtmaan käytävältä kolmen ledin jonon johonkin toiseen mallin. Voi kyläkin olla, että kyseinen ongelma ilmenee ledillä kuin ledillä. Nähtäväksi jää, joudummeko vaihtamaan tavallisiin valaisimiin.

Sähkökalusteissa olen näköjään pitänyt vanhaamatkivan linjan. Vaikka sähkökalusteiden ulkonäon merkitys ei äkkiseltään tunnu kovin tärkeältä, niin yllättävän paljon niiden valinta talon ilmeeseen vaikuttaa.

Ylläolevissa kuvissa näkyy jotankin valintoja, joilla olen pyrkinyt säilyttämään talon hengen. Edellytyksenä valinnoille on tietysti toimivuus. Kävin viikonloppuna Loviisassa katsomassa vanhoja taloja. Tapahtumassa ihmiset päästivät kävijät tutustumaan koteihinsa, jotka olivat yli 100 vuotta vanhoissa taloissa. Eräs asukas oli asettanut näytille valokuvia talonsa historiasta. Hän perusteli mielestäni kauniisti, miksi oli päättänyt avata ovensa kävijöille: "Koen, että olemme vain yhdet asukkaat, yhdet talon kunnossapitäjät sen paljon pidemmässä elämässä." Heidän vastíkään remontoitu kotinsa huokui rakkautta ja huolenpitoa. Toivon omalle talollemmekin pitkää ja tervettä elämää.

Suora yhteys

Parhaillaan meillä on menossa kattoremontti. Valitsimme tekijäksi Hämeen laaturemontin. Pojat ovat nyt toista päivää katolla, loppuviikosta koko homma on valmis. Eilen he saivat purettua vanhan peltikatteen, kaikki kattoikkinat, antennit, läpiviennit ynnä paljon muuta roinaa, jonka merkitystä en tiedä. Päivän päätteeksi pojat vieläpä siivosivat pihan ja olisivat tulleet sisällekin imuroimaan kattoikkunasta pudonneet roskat. Vaikuttavaa kerrassaa. Lisäksi minua ilahduttaa se, että työmiehet ovat todella ystävällisiä ja kohtelijaita, toivottavat aina hyvää huomenta ja pahoittelevat sotkua. Täytyypä antaa palautetta työnantajalle. Ainankin näillä näkymin suosittelen firmaa.

Piha sai metsämäisen ilmeen, mutta pojat siivosivat päivän päätteeksi

Riistuttu talo. Vanhat pellit poistettu.

Hups. tavaraa tippui kattoikkunasta sisälle

Toinen iso ulkoremppa ovat ne salaojat, jotka toivon mukaan saamme vielä syksyllä laitettua. Yrityksestä on käyty jo tontti katsomassa ja korot mittaamassa. Lasten huoneisiin tulee välillä seinistä tunkkainen haju, josta toivomme pääsevämme eroon salaojituksella. Kaikki raot on pyritty tukkimaan, mutta vanhojen ikkunoiden ja uuden seinälevyn välissä on vielä rako. Onneksi talomme on kukkulan päällä ja paalutettu.

Sokkelia

Ikkunoita tutkiessamme  huomasin, että ulkoseinässä vanerin takana on asbestilevy. Asbestia käytettiin vielä tuohon asikaan eristelevynä, mutta sen rikkoutuessa siitä irtoavat hiukkaset päästyään keuhkoihin jäävät sinne ja aiheuttavat keuhkosyöpää. Ehyet levyt seinän sisällä eivät siis ole terveysriski, mutta lisälämmöneristyksen yhteydessä joudumme ne poistamaan. Toimenpide vaatii purkualueen ja -henkilön suojaamisen.

Tämän viikon jälkeen meillä pitäisi alkaa näyttää jo hieman valmiilta. Yhdet synttärit täällä on jo vietetty, sanoin vieraille, että keskittävät huomionsa päivänsankariin eikä esim. väliovien puuttumiseen. Väliovetkin uusimme, koska vanhat ovatkin aika huonossa kunnossa. Kahvat säilytetään, samalla myös ovien 70-look. 

Viikonloppuna minua ilahdutti valaisinlöytö Loviisan Wanhat talot -tapahtumassa. 

Pakko-ostos

PS edelleen pahoittelen tätä blogin ulkoasua. Varmasti jossain vaiheessa ehdin panostaa visuaalisuuteen...

Iki-ihana IKI-kiuas

IKI-kiuas Monolith

 Nyt se on testattu. Kiuas. Valitsimme IKI-kiukaan Monolithin. Olin jo aikoinaan tutustunut kysiseen tuotteeseen erään harjoitustyön merkeissä. Saunamme on melko iso (n. 12m³) ja täten vaatii myös tehokkaan kiukaan. Esteettisyys on myös tärkeää.

Monolith-sähkökiuas on suunniteltu yhteistyössä IKI-Kiuas Oy:n ja dSign Vertti Kivi & Co:n suunnittelijoiden kanssa. Monolith-kiukaassa yhdistyvät suomalainen muotoilu, tyylikkyys ja käytännöllisyys. Kiuas on valmistettu Suomessa käsityönä korkealuokkaisista materiaaleista tinkimättömällä ammattitaidolla.  Monolith tornikiuas koostuu hiotuista RST-putkirakenteista, jolla lämpö saadaan sidottua kiukaan tärkeimpään osaan; kiviin. Kiukaan suuri kivimassa lämpenee löylykuntoon n. 45 minuutissa, jonka jälkeen saunojat pääsevät nauttimaan kiukaan kosteista ja happirikkaista löylyistä.

Sähkökiuasta ohjataan erillisellä Wave-ohjauskeskuksella, jonka voi sijoittaa saunaan tai saunan ulkopuolelle.

Porras ja laude

Sauna on meidän kodissamme tärkeä paikka. Etenkin miehelleni, joka lähes joka ilta nollautuu työpäivästä saunomalla. Sauna on siis siinäkin mielessä meillä hyvä sijoituskohde, että sillä vähennetään miehen vuosittaista lomantarvetta. Lasten toivomus oli, ettei saunassa ole liian kuuma. He tykkäävät makoilla lauteilla ja ahtautuivatkin vanhassa saunassa vieriviereen lauteille. Niinpä uusi saunamme sai koko saunan kokoisen keskilauteen. Siinä on nyt tarpeeksi tilaa kolmelle tenavalle. Kunhan ehdin, ompelen heille muutaman ison saunatyynyn. Tai ehkä sinne tulee muutama rahi, ne ovat monikäyttöisiä. Käytäntö osoittaa, mitä saunamme tarvitsee, vältän hätiköityjä päätöksiä. Toisella sivulla on ylälaude, jossa saa kuunnon löylyt. Sivuplussana saimmekin saunan, jossa voi harrastaa saunajoogaa!

Ensimmäinen saunailta perheen kanssa oli hyvä! Löylyt olivat todella pehmeät ja happirikkaat, vaikkei ilmanvaihto vielä toimikaan. Lauteiden välistä tuli kuitenkin raitista ilmaa kiuakkan vieressä lähellä lattiaa olevasta tuloilmaventtiilistä. Tuloilma siis toimii todistetusti, vaikka sen varastosijoitusta epäilinkin aiemmin. Niin ja lisäksi, ulkovaraston purku taitaakin olla pian jo ajankohtainen kun salaojat kaivetaan sen läpi.

Pieni rakennekuva. Smyygit puuttuvat vielä oviaukosta

Saunaa valaisevat vapaasti sijoitellut ledit katossa, tavoitteena tunnelmallinen tähtitaivas. Lisäksi saunan valaistusta voi säädellä kylpyhuoneen valaistuksella. Kylpyhuoneessa on kirkas kattovalaistus, joista toinen valaisin on lähellä saunanovea. Ovi on kuparinsävyinen lasiovi, jonka läpi valo tulee pehmeästi. Tunnelmallisempi valaistus saadaan käyttämällä kylpyhuoneen katosta altaiden päällä roikkuvia lamppuja.

Pesualtaiden yllä roikkuvat lamput

Toivon, ettei meillä ihan vielä saunota joka ilta, koska saunomisen jälkeinen tuuletus hoidetaan pitämällä ulko-ovea auki. Ja pimeällä sisälle tulee kaikkia yö-ötököitä. Yöks. Ötököitä meillä tapaa sisällä muutenkin nyt laajassa skaalassa, koska ovet ja ikkunat ovat paljon auki, koska ilmanvaihtoa ei tosian vielä ole. Kaivoin lapsena kummisedältä saamani ötökkä-kirjan esille, jotta voimme harrastaa hyönteisbongausta. Täten pienistä vierailijoista saa ilon irti.

Ötökkäoppia