Sisustusbongauksia

Kohta en malta enää odottaa, että pääsen sisustamaan kotiamme! Tunne on verrattavissa joulunodotukseen lapsena. Olenkin tässä rempan aikana pitänyt silmät auki siltä varalta, että jossain tulee vastaan kodistamme puuttuvia esineitä. Suurimmaksi osaksi uudet huonekalut yms tulevat olemaan kierrätyskamaa. Muttei nyt sentään ihan kaikki.                                                                                                                                                       Yksi lämpibongauksistani olivat metalliset pyöreät valaisimet. Minulla oli lapsena samanlainen valkoinen, joka tarttui magneetilla alustaan kiinni. Teini-iässä valaisimesta tuli pinkki ja nuorena aikuisena luovuin siitä, koska se oli maalattu huolettomasti, eikä spray-maalia saanut enää poiskaan. Valaisimessa oli sitä jotain. Siksi olikin niin innoissani kun löysin K-raudasta come backin tehneen tuotteen! Tämä valaisin toimii lukulamppuna makkarissa. Ehkä keksin sille jonkun yllättävämmän paikan. Eteiseen?

Tärkeä asia kodissa on hana. Vaatimukset tälle arkiselle tuotteelle ovat melko kovat. Vaatimukset ovat seuraavat: teknisesti toimiva ja laadukas (ei tiputtele heti muutaman vuoden päästä), kaunis muotoilu, helppo puhdistaa, miellyttävä käyttää ja säätää, hinta-laatusuhde hyvä. Merkkiä ei tarvinut arpoa, sillä tiesin, että kriteerit täyttävät hanat löytyy saksalaisen Hansgrohen valikoimasta. Tarvitsin kaiken muuttohässäkän vastapainoksi vähän jotain toimintaa ja niinpä valitsin hanat vielä Oulussa asuessamme. Sain sikäläiseltä jälleenmyyjältä MattoNurmiselta apua hanojen valintaan. Lähinnä avuntarve oli siinä, että yksi pieni numero tuotteen koodissa saattoikin tarkoittaa, että kyseessä on tilaustuote, jonka toimitusaika on viikkoja. Katsoimme valitsemani hanat sellaisilla koodeilla, että ne ovat heti saatavilla. Suihkua odotan kovasti, sillä meille tulee ihan uutta mallia edustava versio. Näistä lisää, kun on asennettu paikoilleen ja arvioitu käytössä.

Hansgrohen hanat

Tsekkausvisiitti laattakauppaan tehtiin, jotta voitaisiin olla varmoja, että betonipinnoite on oikea valinta kylpyhuoneen seiniin ja lattiaan. Silmään osui aika mageita retro-laattoja, oranssia lattiamosaiikkilaattaa, vähän samanlaista kuin alkuperäinen. Kiertelimme, mietimme vaihtoehtoja, jotkut tuntuivat todella hyviltä, mutta lopputulos oli kuitenkin, että pysymme betonipinnoitteessa. Omien valintojen kyseenalaistaminen on tärkeä osa suunnitteluprosessia. Kuinka kivaa onkaan elämä ilman niitä saippuajäämiä kerääviä saumoja?! Yksi laatta jäi tuolta reissulta kuitenkin mieleeni.

Keittiön välitilalaatta

Olin kuvitellut, että keittiön välitlaan tulee lasi. Edellisessä talossa meillä oli lasi. Se oli helppo pitää puhtaana ja saumaton. Asennuskin onnistui tuolloin muutaman yrityksen jälkeen kun ensin taakse jäi valumajälkiä, toisella kerralla sinne jäi ötökkä...läpinäkyvän välitilalasin haasteita. 

Kun aloin tilata lasia ja mielessäni sitä kaappien väliin sijoittelin, alkoi koko lasi tuntua aivan liian kiiltävältä vaihtoehdolta uuteen keittiöön. Sittempä keksinkin, että välitilaan tulisi 6kulmainen mattapintainen laatta Pukkilan valikoimasta! Se tulee näyttämään hyvältä. Valintaa tukee tieto menneisyydestä: tämä on ollut suosittu laattamuoto myös 70-luvulla. Olisin itse sijoittanut sen 60-luvulle, mutta eräässä purkukohteessa oli sitä just 70-luvun kylppärissä. 

Kirppislöytöjä

Sitten lähdimme mökkilomalle. Viikonloppuna oli paikallinen peräkonttikirppis. Ja siltähän se löytyi, meidän vessan peili. Vammalan kehys ja lasi 1972. Löysin myös sopivan tietokonelaukun. Sitä olen etsinyt pitkään, koska 17" näyttöinen kone ei mahdu mihikään laukkuun ikinä. Hyvä löytö oli myös muutaman euron poronsarvet. Olen jo pitkään tuntenut tarvitsevani pinkit poronsarvet. Ostoksia paikallisessa rautakaupassa, maalaushetki ja tarve tyydyttyi. Ihan pinkkiä maalia en löytänyt, mutta lopputulos on hyvä! Saa nähdä mitä Petteri tykkää kun tuo joulupukin meille.

Varttia vaille valmista

Aluksi palkkasimme työmaalle yhden rakennustyömiehen ja apparin. He tekivät purkutyöt nopeasti ja siististi. Nopeista talokaupoista johtuen aikataulumme tiukentui. Hälytimme apuun UkkoSet Oy:n pojat. Alunperinkin olisimme halunneet heidät tekemään koko remontin, mutta hyvillä tekijöillä on usein paljon töitä. Yritys rakentaa ammattitaidolla pääasiassa uudisrakennuksia, pieniä ja suuria, asiakasta kuunnellen.

Jos suunnittelet rakentamista ja haluat hyvää jälkeä, nopeaa toteutusta ja realistisia budjetti- ja aikatauluarvioinita, tutustu http://www.ukkoset.fi/. Heiltä saat koko paketin, omista tai yhdessä tehdyistä luonnoksista rakennuslupakuviin ja muuttovalmiiseen kotiin. Talon valmiusasteeksi voi valita varttia vaille valmis tai tasan valmis.

Kauaa ei Halltexit ulkona seisseet

Pojat tulivat työmaalle ja kohta oli seinät tasoitettu, pohja- ja pintamaalattu, saunan seinät suoristettu, eristetty ja koolattu, tavarat suojattu, vesieristys tehty ja katon panelointi hyvässä vauhdissa.

Valitsin kattomateriaaliksi Halltexin. Aiemminkin talossa oli tuo sama huokoisesta puukuidusta valmistettu kattolevy. Valintaa tuki tuotteen lämmön- ja ääneneristyskyky sekä ympäristöystävällisyys. Katon voi puhdistaa pyyhkimällä kostealla liinalla ja halutessaan se on päällemaalattavissa vesiliukoisella maalilla ja telalla. Oiva vaihtoehto sisustamistesta pitävälle ihmiselle, joka maku saattaa aina välillä muuttua. Ajattelin Halltexin toimivan hyvin luonnollisena, lämpimänä materiaalina betonipinnoitteisen lattian parina.

Saunan eristykseen valitsin SPU:n Saunasadun. Tuote toimii samanaikaisesti eristeenä, levynä ja sisältää alumiinipaperin. Levy asennetaan lattiasta kattoon, saumat ja läpivientikohdat tiivistetään uretaanilla ja teipillä. Alaosasta poistetaan alumiinipinnoite, minkä jälkeen vesieristys voidaan tehdä levyn pintaan. Voilà. Vaikka yhden levyn hinta kuulostaa kalliiltaa, haukkuu se hintansa työvaiheiden ja materiaalien vähyydellä ja asentamisen nopeudella. Jostain syystä kyseisiä levyjä tulikin työmaalle hieman liikaa. Itse laskin tarvittavien levyjen määrän ja nyt selvitän, onko niitä toimitettu liikaa vai onko pitkän matiikan taitoni ruostuneet. Joka tapauksessa autotallin ovi saakin nyt myös uuden eristekerroksen.

Valaisimien paikat merkitään lattiaan.

Kattolevyjä asennetaan paikoilleen huimaa vauhtia ja tulikin kiire pyytää sähkömies katsomaan vielä tarkat valaisimien paikat. Samalla varmistin, että se yksi eteisen valaisin toimii omalla kytkimellä. Ja että keittiön työvalot toimivat katkasijalla eivätkä valaisimen napista. Käytävälle valitsin led-valaisimia. Niiden pitäisi valaista hyvin ja kestää todella pitkään. Myös olohuoneen lisävalaistus hoituu led-spoteilla.

Ahkerat työmiehet ansaitsivat kunnon kaffet.

Säilytetään, ei säilytetä

Remontissa on tarkoius säilyttää talon henki sekä kaikki mikä on säilynyt vähintäänki ookoo kunnossa. Alkuviikosta perehdyimme ikkunoihin. Olin toivonut, että ne voitaisiin säilyttää. Sisäpuolinen lasi olisi vaihdettu lämpölasiin lasitusliikkeessä. Lasitus on melko kallista, sillä uusi lasitehdään vanhoihin karmeihin. Työstö vaatii paljon käsityötä ja se ymmärrettävästi maksaa. Ulkolasi olisi säilynyt ennallaan kuten myös kaikki karmit, puitteet ja ulkolasien kiinnityssalvat (jotka ovat aika söpöt). Todellisissa restaurointkohteissa on aina huomioitava vanhan ja uuden lasin ulkonäköero. Etenkin jos vain osa laseista vaihdetaan, tulisi niiden olla samalta aikakaudelta. Jos mielessä vertaat mökin tai vanhan kerrostalon ikkuaa nykyaikaiseen tasaiseen ikkunaan, tiedät mistä puhun. Ajattelin lahjoittaa vanhat ikkunat uusiokäyttöön. Osassa isoista ikkunoista sisin lasi on harmaantunut. Tämä johtuu siitä, että ikkuna on vuotanut ja lasi hapettunut. Ikkunoissa on kuitenkin kolminkertainen lasi.

Hintaero uusien ja vanhojen ikkunoiden kunnostamisen välillä ei ollut loppuen lopuksi kovin suuri. Ulkopuolelta ikkunoista löytyi isoja ongelmia: puiset karmit olivat melko lahot, vesipellit oli asennettu karmin päälle ja väliin oli tullut rako, joka suorastaan houkuttelee veden valumaan ulkoseinää pitkin ja ikkunoiden tiiveys on mitä on.

Olohuoneen ikkunarivistö

Ikkunakauppias kävi työmaalla. Päädyimme olohuoneessa kiinteisiin ikkunoihin, jolloin karmi pysyy kevyenä ja valoaukko jopa hiukan suurenee entisestä. Ikkunoihin saadaan nyt myös korvausilmaventtiilit. Venttiileissä on äänenvaimennus ja talvi-asento. Plussaa. Oli aika jännittävää valita mustat karmit. Mietin jotain supertummanharmaata, mutta kauppias neuvoi valitsemaan mustan, koska eroa ei kuitenkaan huomaisi lopputuloksessa ja standardiväri on paljon edullisempi. Siispä valitsin mustan. Nyt jännittää, minkä näköiset ne sitten ovat. Mustathan nuo nytkin ovat, mutta vanha musta on eri asia kuin uusi musta.
Ikkunoita tutkiessa vaikutti siltä, että karmi saattaisi jatkua lattiasta kattoon kantavana rakenteena. Pienen porailun ja naulojen irroittamisen jälkeen voitiin todeta, ettei näin ollut. Jos olisi, ikkunan vaihto olisi ollu - ei mahdotonta - mutta haasteellista. Olohuoneen ikkunoiden välissä oli rakennekuvista poiketen terästolpat.

Vasemmalla terästolpan kohta. Ulkopuolella voi erottaa kiinnityshakasen.

Makuhuoneissa on alunperin ollut tuuletusluukut, ne sellaiset, joissa ei ole lasia. Niitä saisi vielä nykyään, mutta niiden äänieristys on olematon. Aluksi ajattelin, että otan ne silti, ulkonäkösyistä. Pikamietinnän jälkeen päädyin sittenkin lasilliseen tuuletusikkunaan. Kun kerta uusitaan, se voi olla nykyaikaista! Vanhaa on hölmöä imitoida uudella, kun se ei kuitenkaan vastaa alkuperäistä. Asumismukavuudesta ei tässä nyt tingitä. Sitäpaitsi kyseiset ikkunat eivät näy julkisivussa, ne ovat kaikki pihalle päin. Olohuoneen yhteydessä olevaan makuhuoneeseen täytyy myös laittaa tuuletusikkuna, sillä kaikissa huoneissa tulee olla tuuletusmahdollisuus. 

Ikkunakaavio helpottaa tarjouksen ja tilauksen tekemisestä

Ikkunoiden asennus tapahtuu päivässä. Nopeaa toimintaa, sanoisin. Samalla kun ikkunat vaihdetaan, vaihdetaan myös seinään lämmöneristys. Runkopaksuus on 125mm ja tuon verran on myös mineraalivillaa. Se vaihdetaan ikkunoiden kohdalla SPU:hun. Muutoin emme vaihda ulkoseinien eristystä. Yläpohjaan tulee eristettä lisää ja sieltähän se lämpö pääasiassa karkaa.

Väliovet säästössä. 

Ulko-ovi on raskas puinen ovi. Sen haluan ehdottomasti säilyttää. Täytyy hieman nähdä vaivaa = käyttää voimaa, että pääsee sisälle. Myös oven molemmin puolin olevat ikkunat säilyvät. Ovea pitää hieman tiivistää. Sisällä väliovet karmeineen säilyvät. Niissä on hienot pallo-kahvat, joita isäni jemmasi lisää muutama vuosi sitten jonkun korjattavan Cumuluksen roskalavalta. On sitten vaihto-osia. Erään mielestä ovet pitäisi ehdottomasti maalata ja kunnostaa, ennen kun ne laitetaan paikalleen, mutta luottoentisöintimaalarini ehtii tehdä sen vasta parin vuoden päästä. ;)

Ikkunoita ei ole vielä tilattu. Pieni epäilys kalvaa mieltäni, pitäisikö sittenkin kunnostaa vanhat?

Ikkunamittoja

Pyrähdyslomia

Oulun talo kerkesi olla reilun viikon myynnissä ennen kun uudet onnelliset omistajat löytyivät. Olimme varautuneet hieman hitaampaan asuntokaupan toteutumiseen, koska sitähän nyt sanotaan, etteivät asunnot oikein mene kaupaksi. Edellisistä asuntokaupoista olin oppinut, mikä merkitys kodin stailaamisella ennen myyntiin laittamista on. Uudellamaalla toimiva kiinteistövälitysfirma Home by Helena myi joitakin vuosia sitten sekä rivitalokaksiomme että omakotitalomme etelä-Suomesta lyhyessä ajassa ja hyvällä hinnalla. Jos etsit välitysfirmaa, tutustupa  http://www.homebyhelena.fi/

Viereisessä kuvassa on muuttolaatikoita, joita jouduin availemaan huomattuani, että osa Oulun kaupungin kirjaston omaisuudesta oli ilmeisesti eksynyt johonkin laatikoistamme. Tämä kompensoikin hyvin sitä, että olin kerranki aloittanut pakkaamisen hyvissä ajoin. Huvitti.

Sateenkaaren päässä oli ystävien järjestämät Juhannusgrillijuhlat, joiden jälkeen pakkaaminen jatkui. 

Remontti Vantaalla ei ihan vielä ole valmis, joten onnellinen ongelmamme on väliaikainen kodittomuus. Olimme jo kerran aikaisemminkin samassa tilanteessa, tuolloin lähdimme kolmeksi kuukaudeksi Floridaan. Mielestäni ongelmamme on positiivinen, sillä tällainen vapaus tekee ihmiselle aina välillä hyvää. Tällä kertaa lanseerasin "pyrähdyslomat". Aikaa muuttojen välillä meillä on kolmisen viikkoa. Raksa tarvitsee meitä aina välillä, joten tulin siihen tulokseen, että on kätevää pitää Vantaata tukikohtana ja tehdä sieltä pieniä lomapyrähdyksiä.

Omaisuus työmaalla. Huoneet suojattiin muoveilla, koska ensi viikolla lattiat hiotaan.

Ensimmäinen lomaviikko alkoi kätevästi seuraavalla keskustelulla:
- Oiskohan paha, jos tekisin muutaman päivän töitä ensi viikolla?
-No, ei. Kunhan ei satu just samalle päivälle yhden asiakastapaamiseni kanssa.

Loppuviikosta lähdimme ensimmäiselle pyrähdykselle. Mökkiloma perheen kanssa. Suunnitelmissa on vielä kylpyläloma vesipedonpoikasille (järvessä ei näillä säillä paljoa uida) ja matka Ruotsiin ja Tanskaan, missä tiedossa Kolmården, Astrid Lindrens Värld ja Legoland. 

Mökkisauna

Taloteknisiä ratkaisuja

Uuden lattiavalun ansiosta saimme siis kaikki vesiputket piilloon lattian alle. Ensimmäiset putkisuunnitelmat olivat, että ne kulkevat näkyvissä. Kylpyhuoneeseen oli tulossa harmaille seinille keltaiset putket. Ajatus jäi jotenkin päälle ja mietimme jo, mistä kohdasta ne nousevat kylpyhuoneessa seinälle. Sitten havahduin. Tilannehan oli ohi. Ei olisi mitään järkevää syytä kierrättää niitä huvin vuoksi seinillä. Suunnitelma oli vanhentunut. Putket roilottiin seinään. 

Vesiputkien paikat kph:n seinällä

Ilmanvaihtojärjestelmän valinta oli haastavaa. Nytkään en ole varma, onko valinta paras mahdollinen. Mietimme täysin koneellista, pienelle säädettyä ilmanvaihtoa, toisena vaihtoehtona painovoimainen tulo ja koneellinen poisto. Päädyimme jälkimmäiseen. Mieli muuttui kyllä jonkusen kerran, putkarin onneksi emme ihan joka kerta ilmoittaneet hänelle muutoksesta. 

Puhdasta ilmaa on helppo hengittää

Koneellisen ilmanvaihdon suurimmat plussat ovat tulo- ja poistoilman määrän hallitseminen, tuloilman lämmön säätö -> energiatehokkuus, viihtyvyystekijä. Miinuksia ovat mahdollisuus, että korvausilmaa vedetään rakenteiden läpi, rakenteet eivät ole tiivitä sekä hinta.

IV-suunnitelma

Painovoimainen + koneellinen toimii hyvin, kunhan tuloilmaventtiileitä on tarpeeksi, jolloin ilma tulee oikeasta paikasta. Järjestelmä on koneelliseen verrattuna paljon kevyempi, lue halvempi. Tuotekehitystä on tälläkin saralla tapahtunut. Tuloilmaventtiilit on varustettu äänenvaimentimilla ja märkätiloissa on kosteussensorit. Katolle tulee huippuimuri, joka imee aina vähän ilmaa, jotta huoneilmavaihtuu tasaisesti, mutta suihkussa käydessä se imee kosteuden nopeasti pois. Käytävälle tuleva ilmalämpöpumppu varmistaa ilman kiertämisen.

MH:n ainoa tuloilmanlähde oli avattu tuuletusluukku

Päätimme yhdistää kaikki poistoputket ja ilmanvaihtoa ohjataan liesituulettimesta. Tämä vaikuttaa myös keittiösuunnitelmaani. Alankin tutkia, mikälaisessa lieskarissa on sulkupelti. Ilmeisesti sitä ei valitsemaani malliin saa, mutta toivottavasti löydän kaapin runkoon menevän mallin, en halua lieskaria näkyville. Yläkaappien linjakkuus on vaarassa kärsiä, täytyy kysyä, voisiko säädön tehdä muualta kuin lieskarista.

Kaikki sähköt myös uusittiin. Tein sähkösuunnitelman pitkälti vanhan pohjalta, koska suunnitelma oli melko hyvä ja turhahan hyvää on muuttaa. Poistin kuitenkin katonrajassa olevat pistorasiat ja lisäilin niitä jouluvaloille ja kaiken maailman latureille. Nykyään on huomiotava myös TV:n mahdolliset paikat. Sen yhteyteen tarvitaan aikamoinen määrä pistorasioitakin. Tässä vaiheessa voi varmistaa, että jalka- ja pöytävalaisimet saavat sähkön läheltä ja vältytään jatkojohtovedoilta.

Sähkösuunnitelma

Valaistusta lisättiin olohuoneeseen. Olohuone on melko suuri, joten reunoille laitetaan led-spotteja. Myös käytävän valot ovat ledejä. Valaistus on tärkeää suunnitella hyvin. Hyvää valaistusta ei edes ajattele, mutta huonon valaistuksen kyllä huomaa! Eräänä iltana uni ei meinannut tulla. Syitä oli kaksi: Aloin miettiä, olinkohan nyt varmasti piirtänyt sähkökuviin yhdelle eteisen valaisimista oman katkasijan. Aamulla selvisi, että olin. Toinen syy oli että olin pakannut jo pimennysverhot ja ihana pohjoisen aurinko paistoi huoneeseen. Kauhukseni huomasin hiljattain, että vaatehuoneeseen en ollut merkinnyt valaisinta! Onneksi sähkäri oli sen sinne omatoimisesti laittanut.

Olohuonetta ja uusia sähköjä.

Projekti muistuttaa siitä, kuinka paljon suunniteltavaa yhdessä talossa on. Totuttelua vaati aluksi se, että minulle soitetaan ja kysytään "mitä nyt tehdään, kun...". Välillä vastaaminen on helppoa, toisinaan tekisi mieli sanoa "Ei mitään hajua!" mutta "Selvitän asian." on ehkä asteen ammattimaisempi. Huvittavaa todeta piirtämieni kuvien merkitys: Pistorasiat ilmestyvät seinille niihin kohtiin, joihin olen ne piirtänyt, uudet seinät ovat tarkasti niille määräämilläni kohdilla. 

Vertailun vuoksi 60-luvun arkkitehtuuria ja nykyaikaista arkkitehtuuria

Pintaa syvemmälle

Olin jo päättänyt lattiamateriaalit. Eteiseeen, keittiöön ja aulaan piti tulla marmoleum click -vinyylilaatta sommitelma. Halusin kotoisan materiaalin. Ajatus lähti siitä, kun Parkettiliike Säkkisellä tiedustelin tuotetta, joka sopisi keittiöön, jossa vesi roiskuu lattialle. Ihastuin tuotteen rentoon ilmeeseen, sen persoonallisuuteen ja ympäristöystävällisyyteen. Suosin luonnollisia materiaaleja. En tykkää pinnoista, jotka joutuvat esittämään muuta kuin mitä ovat. Lisäksi laatta sopi ajan henkeen, joskin linoleumia käytettiin mattoina. Tässä laatassa on kuitenkin korkkipohja, joka sopisi hieman epätasaiselle alustalle ja samalla toimisi lisälämmöneristeenä lattiassa.Lattia asennetaan kelluvana askeläänieristeen päälle ja yhtenäistä pintaa ilman saumoja saa huomattavasti enemmän kuin parketilla.

Marmoleum Click -sommitelma

Olohuoneeseen ja ruokailutilaan oli tarkoitus jättää vanha parketti. Tykkäsin siitä.
Eniten lattiarempassa harmitti parketin purkaminen. Lattia oli hyvässä kunnossa, ei lainkaan irtoillut tai tummunut, mikä olisi saattanut olla merkki kosteudesta.

Nyt kun uusi valu on tehty, on lattia suora ja lämmin. Materiaalivalinnat eivät tuntuneet enää perustelluilta. Mieheni idea se oli. Tehdään betonilattia. Jokin ajatuksessa tökki. Tulisiko kodista kolkko? Onko pinta liian moderni? Ennenkaikkea: Sopiiko se talon henkeen? Hyväksyin lattian. Sitten kävimme Säkkisellä ja päädyimme taas linoleumiin. Kävi mielessä myös kokolattiamatto olohuoneeseen. Jotenki betoni kuitenkin kiehtoi. Sitten, eräänä iltana keksin perustelun. Yhtenäinen lattiapinta oli 70-luvun juttu! Silloinhan oli muovimatot, yhtenäiset parkettipinnat, kokolattiamatot. Ja tiesin, että betoni edustaakin suunnittelulinjaustani vallan mainiosti. Tarkoitushan on ammentaa menneisyydestä ja toteuttaa nykyaikaisella otteella. Oli helpottavaa löytää perustelu. Pintoja pitää ajatella pintaa syvemmälle.

          70-luvun alkuperäisiä yhtenäisiä lattiapintoja. Keittiöstä inspis sommitelmalle.

Betonivalu hiotaan ja päälle tulee pinnoite, joka toimii höyrynsulkuna ja estää alapohjasta tulevien epäpuhtauksien pääsyn huoneilmaan. Se toimii erittäin hyvin lattialäämityksen kanssa. Pinnoite tekee lattiasta "pehmeämmän kuin laatta, mutta kovemman kuin parketti". Livenä en ole tällaista lattiaa nähnyt, tutuilla on ainoastaan epoksi- ja hartsipinnoitettua betonia. Innolla odotan. Näin jopa unta, jossa sain paperilapulla viestin "tätä lattiavalintaa et tule katumaan". No, kerron sitten kokemuksista. 

Unen viesti

100m² yhtenäistä lattiapintaa kuulostaa melkeinpä liian hyvältä ollakseen totta. Mattokauppaan joudun varmaan suuntaamaan, jotta saadaan pehmeitä saaria, joilla leputella väsyneitä jalkoja. Onneksi nyt on käyttöä hankinnalleni, jonka tein muutama vuosi sitten. Se on joutunut esittämään seinävaatetta tähän asti. Sanoinkin sen hankkiessani, että seuraava talo suunnitellaan matolle sopivaksi.

Matto odottamassa lattialle pääsyä

Leikkiä matolla

Lapset saavat huoneisiin iloisen harmaan kokolattiamaton. Valinta oli helppo. Lapset leikkivät (ja jopa tekevät läksyt) lattialla. Harvoimpa he istuvat muualla kuin maton päällä. Eräänlaista oleskelutilan maksimointia siis. Päätöstä tukee myös nykymattojen kyky sitoa huoneilman pöly, jopa allergia- ja astmaliitto suosittelee Vorwerkin mattoja. Optimaalinen valinta 70-luvun taloon. Edellisessä talossakin meillä oli yläkerrassa ja makuhuoneissa kokolattiamatot ja valitsen sen uudelleen. Rakkauteni mattoihin voi myös juontua lapsuudestani, jonka vietin Saksassa.





Näin siis remontti kulkee kulkuaan, muutoksia tulee ja suunnitelmia muutetaan niiden mukaan. Suunnittelu on itselleni tärkeää, haluan että valinnat ovat perusteltuja. Kuinkahan monta kertaa meidänkin kodin pinnat on jo suunniteltu ja sitten suunniteltu uudestaan. Kun oikea valinta on tehty, sen tuntee. Joskus sen osaa tehdä heti, toisinaan se vaatii muutaman lisäkierroksen.

Hauskaa lattiamaton käyttöä Seinäjoen kirjastossa

Riskejä ikä kaikki

Palaan ajassa taakse päin, siihen hetkeen kun ostopäätös oli tehty. Silloin kuntoraportti oli kourassa ja oli tiedossa, ettei tästä pienellä pintaremontilla selvitä. 40 vuotta vanhan talon ostajalla varmaan harvoin onkaan tuollaista harhakuvitelmaa. Useiden rakennusmateriaalien ja -osien tekninen käyttöikä on viidentoista ja neljänkymmenen vuoden välissä. 70-luvulla tehtiin hurjia rakenteita sillä asenteella, että "kyllä betoni kestää". Se oli sitä aikaa kun putket olivat asbestia ja kylmiöissä kiersi freoni. 

Liikaa ei voi vanhoja ratkaisuja moittia, sillä  joka aikakaudella on omat tyyppivikansa. Tämän päivän rakentamisen ongelmat ilmenevät vasta tulevina vuosina, jolloin niitä korvaamaan kehitellään uudet ratkaisut. 

50-luvun taloissa ongelmia tuottivat tiiviit ulkovaipparakenteet, salaojien puuttuminen ja sadevesien johtuminen rakennusta kohti. Mikrobiriskiä lisäävät paikoilleen jätetyt muottilaudat ja muut hiekkaan kuulumattomat rakennusjätteet. 

60-luvulla maanvarainen laattaperustus yleistyi, kapilaarisesti maasta nouseva kosteus pääsi betoniin ja siitä puisiin seinärakenteisiin. Tasakattorakenne aiheutti ongelmia monestakin syystä. Eristys oli vähäinen, kattokaivot tukkeutuivat helposti ja yläpohjan tuuletus oli puutteellinen.

70-luvulla alapohjarakenne on edelleen riskirakenne. Energiatehokkuuden vuoksi alapohja tehtiin usein kaksoislaattarakenteena. Kahden betonilaatan välissä olevaa eristeeseen maasta nouseva kosteus pääsee tiivistymään. Usein sisäilmaongelman aiheuttaja on kaksoislaatta rakenne. Myös vesieristys oli erittäin puutteellista märkätiloissa ja niissä käytettiin sopimattomia materiaaleja. Muovin käyttö ulkovaipassa yleistyi, mutta liitoskohtien ja läpivientien tiivistämiseen ei kiinntetty huomiota.

80-luvun suurimmat ongelmat ovat vuotavissa katoissa. Vuodot johtuivat usein puutteellisesta aluskatteesta ja lämpöhukan aiheuttamasta kondensiosta. Muita tämän ajan riskejä ovat tuulettumattomat ulkoseinäverhoukset ja huonot salaojitukset.

90-luvulla hyvään salaojitukseen on luotettu liikaa eikä talon alle jäävään maahan ole aina tehty kallistuksia, jolloin vesi jää rakennuksen alle. Myös salaojien päällä oleva maa on monesti liian tiivistä, eikä vesi läpäise sitä. Lisäksi muovit on jätetty teippaamatta ja ilmanvaihtokanavat eristämättä kunnolla. Kiire työmaalla ja ammattitaidottomat tekijät ovat usein syyllisiä tämän ajan rakennusvirheisiin.

Meidän talossa on juurikin tuo yllä mainitsemani kaksoislaatta, mutta se on paalutettu kallioon. Tarkoitus oli piikata märkätilojen lattioista päällimmäinen kerros pois, laittaa sähköinen lattialämmitys ja uusi valu. Eteiseen piti tehdä vaiin pieni oikaisuvalu. Lattiaa purettaessa huomattiin kuitenkin, että valu on tehty osista, ei yhtenäisestä laatasta ja palat keikkiuivat. Tämä oli ylläri kakkonen. 

Mietimme, laskimme, puntaroimme, hylkäsimme ajatuksen, palasimme siihen vielä uudestaan, tiedustelimme ja sitten päätimme! 

Lattian purkua ja vanhoja putkia

Raudoitusverkkoja ja kattolevyjä

Koko lattia uusitaan. Työmaalle haettiin kone, jolla ylempi laatta viipaloitiin ja betonit kannettiin ulos. Sitä kesti viikon ajan, monta lavallista betonia vietiin kaatopikalle. Plussaa suoran lattian ohella on, että saamme koko taloon vesikiertoisen lattialämmityksen. Se myös kuivattaa alapohjaa, mikäli sinne pääsee kosteutta. Lisäksi se on huomattavasti taloudellisempi lämmitysmuoto kuin sähköpatterit ja ennen kaikkea lisää asumismukavuutta! Poistimme lattiasta vanhat märät vesiputketkin samalla.

Viimeinen betonijätelasti

Uusi valu

Tiimityötä

Näissä hommissa toimiva tiimityö on kaiken a ja o. Arvostan todella paljon eri alojen osaajia: rakennustyömiehiä, iv-osaajia, sähköasentajia, appiukkoani, jolta aina voi kysyä ja jolle kaikki haasteet ovat "pikkujuttuja". Mutta erityiskiitoksen ansaitsee mieheni, joka pitää huolen siitä, että asiat tapahtuvat ja suunnitelmani toteutuvat. Tiimityö toimii meillä hyvin. Mietimme asioita yhdessä, mutta työt on ihan itsestään jakautuneet niin, että minun vastuullani on suunnittelu ja mies laatii budjetit, aikataulut ja hommaa tekijät.



Perheessämme roolien jako on selkeä, ehkä melko vanhanaikainen. Mies tuo niin sanotusti leivän pöytää, hoitaa raha-asiat, vakuutukset, veroilmoitukset ynnä paljon muita asioita, joita ei tule itse edes ajatelleeksi. Annan hänen keskittyä työhönsä ja minulle sopii hyvin, että hän on pajon työmatkoilla.Itse viihdyn äidin roolissa oikeen hyvin. Tykkään suunnitella perheen arjen, ruuat, harrastukset lapsille ja viettää aikaa lasten kanssa. Siivoaminen on tietysti myös minun kontollani, mutta tavaroiden järjesteleminen ei ole vahvuuteni. Toisaalta olen aika taitava imuroimaan keräämättä tavaroita ensin lattialta. Onneksi tyttärissämme on potentiaali, eilen kuopus juuri lakaisi olohuoneen maton. Outo tyyli, mutta ihan hyvä siitä tuli. Täytyy antaa lapsille vapaus tehdä itse. Lapsilta myös oppii normien kumoamista. Itseasiassa se on luovan ajattelun eräs työkalu. Hyvä kirja luovan ajattelun kehittämiseen on Michael Michalkon "Thinkertoys".

Suunnittelua ja materiaalivalintoja

Olemme rakentaneet miehen kanssa jo yhden yhteisen talon. Ajan saatossa olemme selvästi oppineet keskustelemaan, kuuntelemaan, arvostamaan toisen osaamista ja tekemään tiimityötä. Uskoisin, että näillä eväillä saamme nyt ihanan kodin aikaiseksi, ehkä maailman parhaan.

Vanha koti

Olen häkeltyneen kiitollinen kaikesta avusta, jota olemme saaneet. Yksi lupautuu oma-aloitteisesti lauantaiksi talkootöihin, toinen soittaa ja tarjoaa siivous- ja muuttoapua Oulun päähän, jotkut tulevat loppusiivoamaan raksalle, kunhan on valmista, lapsille tarjotaan hoitopaikkoja, pihalla olevat tavarat käydään suojaamassa kun sade yllättää, kuorma-autokortin omistaja lentää Ouluun ajamaan muuttokuormamme autolla, jota eräs ystävä lainaa. Erään kerran raksalla tuli superkiire-hätätilanne-yhdistelmä ja itse olimme Oulussa. Mies järjesti etänä pikatalkoot ja homma saatiin tehtyä. Sydämellinen ja suuri KIITOS kaikille !

Purkua, purkua

Tässäpä yhteenvetona tehtävät korjaustoimenpiteet: Teemme korjauksen kolmessa vaiheessa. Ensin teemme kaikki tarvittavat korjaukset sisälle. Toisessa vaiheessa, luultavasti syksyllä, uusimme ikkunat ja tiivistämme seiniä niiden kohdalta. Kolmas vaihe on talon ulkopuolinen korjaus, joka tehdään sekin näiltä näkymin syksyllä. Siihen kuulu salaojitus, pihan muokkaaminen ja maan kallistusten parantaminen. Ajan ja rahan puutteen vuoksi emme voi tehdä kaikkia korjauksia kerralla. Tämä blogi laahaa sen verran perässä tällä hetkellä, että nyt olemme päässeet kahden asunnon loukusta ja Oulun talo on myyty. 

Uudet asukkaat tulevat kuun lopussa ja uusi koti näyttää nyt tältä!

Kohta muuttovalmis koti

Purkutyöt alkoivat huhtikuun loppupuolella. Suunnitelma oli, että kaikki pinnat uusitaan. Vanhassa talossa, jossa on ollut puutteellinen ilmanvaihto neljän vuosikymmenen ajan, haisee tunkkaselta. Home- ja mikrobivaara on myös olemassa. Emme teettäneet mikrobi- tai radonmittauksia. Taloa tiivistetään sisältä päin, jotteivät rakenteissa olevat mikrobit pääse huoneilmaan. Myös ilmanvaihto parantaa huoneilmaa. 

Purkujätettä

Purkujätettä tulee lavakaupalla. Pihalla on vaihtolava, jota tyhjennetään tuon tuosta sen täyttyessä. Alakattojen Haltex-levyt revitään irti. Koolausten alla olevat muovit teipataan. Villat näyttävät olevan ok. Toisaalta tekisi mieli tiputtaa vanhat villat ja uusia ne. Täytyy muistuttaa itseä, ettei tässä uutta olla rakentamassa ja kaikki kunnossa oleva voidaan jättää paikoilleen. Villat ovat kastuneet poistoputkien ympäriltä keittiössä ja vaatehuoneessa. Kastuneet villat vaihdetaan uusiin. Vaatehuoneen poisto on ollut lähellä väliseinää ja vaurioittanut sitäkin. Tässä ylläri ykkönen. Seinä avataan ja yläjuoksu vaihdetaan vaurioituneilta osin. Runko on kuiva, mutta mustunut, Tervettä puuta tulee näkyviin jo muutaman millin syvyydessä. Ei siis hätää, tummunut puu raavitaan pois. Kosteus ei ole päässyt alajuoksuun asti vaan pysähtyy noin metrin korkeudelle. Rungon ympärille laitetaan uutta villaa, jonka sisältämä boori estää home- ja mikrobikasvun. Ihan varmuuden vuoksi. 

Tänään minut teki onnelliseksi se, että saan pitää kattoikkunan keittiössä! Pelkäsin, että se olisi vuotanut ja se olisi pitänyt laittaa umpeen. Tasakatossa kattoikkuna on ollut ihan luonteva, mutta kun aumakatto on tehty päälle, on ikkunalle tehtyy kuilu.Katselin jo valmiiksi saman muotoista ja kokoista upotettavaa led-valaisinta korvikkeeksi. Olisin ollut valmis luopumaan, jos olisi täytynyt. Aukko antaa kivasti luonnonvaloa keittiöön, tykkään siitä kovasti. 

Pelastunut kattoikkuna

Seinät levytämme 6mm paksulla kipsilevyllä eli remppalevyllä. Ne nauhoitetaan, tasotetaan ja maalataan. Vanhat levyt saavat jäädä alle. Mikrobit eivät viihdy kipsilevyssä. Lattiaan pitää saada myös höyrynsulku, jottei alapohjasta pääse epäpuhtauksia huoneilmaan. Lattian ja seinän liitokset pitäisi tiivistää. Täytyy tutkia vaihtoehtoja.

Uusia sähköpiuhoja

Talotekniikka tietysti myös uusitaan. Onneksi tuohon aikaan sähköt on vedetty seinässä putkien sisällä, samoja putkia voidaan käyttää ja loput uudet piuhat saadaan uuden alakattolevytyksen alle piiloon. Ei siis pintavetoja. Onni on pienissä asioissa!
Myös vesiputket uusitaan. Talossa on käytetty kupariputkia joiden tekninen käyttöikä on 40-50 vuotta. Alunperin oli tarkoitus vetää uudet putket osin pinnassa, mutta ne saadankin muualle! Paljon mietityttänyt asia oli ilmanvaihtojärjestelmä. Välillä koneellinen tulo- ja poistoilma tuntuu paremmalta, sitten taas olemmekin varmoja, että painovoimainen olisikin parempi. Mielipiteitä olemme keränneet eri alojen asiantuntijoilta, mutta ilmeisesti on vain valittava toinen. Molemmissa on huonoja puolia. Toisaalta mikä tahansa nykyaikainen iv-järjestelmä parantaa sisäilman laatua huomattavasti vanhaan verrattuna. 

Muutaman viikon kestäneen purkutyön jälkeen alkaa jo vähän kauhistuttaa! Eihän tästä ole kohta mitään jäljellä! Eikös tätä pitänyt korjata eikä purkaa koko taloa! Onneksi olen ennekin seurannut korjaustyömaata ja tiedän, että kyllä siitä vielä hyvä tulee. Tosin ei ihan vielä, sillä ylläri kakkonen pitää huolen siitä, että purettavaa on vielä paljon lisää...

Suunnitelma

Korjaussuunnitelman lähtökohtana on säilyttää talon henki nykyaikaisia ratkaisuja pelkäämättä. Talon iän kuuluu mielestäni näkyä, mutta asumismukavuus ja talon terveys ovat ykkössijalla. Ennen kaikkea suunnitelen perheelleni kotia, jossa itse viihdymme. Pyrin säilyttämään ajalle tyypillisiä ratkaisuja, en kuitenkaan silkasta säilyttämisen ilosta. Kyseessä ei ole restaurointi, joka pyrkii palauttamaan rakennusta ennalleen. Mikäli muutos on näkyvä, harkitsen sitä kuitenkin tarkasti. Hyvä ohjenuora on "vanhaa voi purkaa, jos uusi ratkaisu tekee kokonaisuudesta paremman."

Pohjaan teemme seuraavat muutokset: vaatehuoneen purkaminen, tila avataan pleikka- ja jumppatilaksi, saunan oven siirtäminen reunasta seinän keskelle, jolloin saamme ammeen kylpyhuoneeseen, pienen makuhuoneen kaappien siirto, jolloin sängylle on tilaa muualla kuin ikkunan alla sekä kylmiön purkaminen, tilalle tulee vaatehuone. 
Vaatehuoneen paikka voi tuntua omituselta, mutta halusin säilyttää pyykkihuollon keittiön päädyssä. Tästä järjestelystä jouduin hieman vääntämään kättä miehen kanssa (onneksi en fyysisesti) ja lopputulosena on keittiön päädyssä oleva "kodari-boksi", jonka toimivuudesta voin kertoa, kunhan pääsen sitä testaamaan. Hauskaa itselle suunnittelussa on se, että voi ottaa enemmän riskejä.

Muuntojoustavuus on nykysuunnittelun avainsana. Ja sitähän tästä meidänkin talosta löytyy! Kodinhoidon voi helposti siirtää kylpyhuoneeseen, jolloin keittiötilaa saadaan lisää. Vaatehuoneen voi muuttaa ruokakomeroksi ja aulatilan erottaa vieras- tai pukuhuoneeksi.Tai jopa makuhuoneeksi, jos tarvitsenkin työhuoneen olohuoneen yhteyteen...  

Autotallista haaveilen tekeväni askarteluhuoneen tai oman pajan. Sinne saattaa tulla myös kuntosali. Onneksi tuon ajan autotallit ovat liian ahtaita nykyajan autoille!