tiistai 16. kesäkuuta 2015

Pintaa syvemmälle

Olin jo päättänyt lattiamateriaalit. Eteiseeen, keittiöön ja aulaan piti tulla marmoleum click -vinyylilaatta sommitelma. Halusin kotoisan materiaalin. Ajatus lähti siitä, kun Parkettiliike Säkkisellä tiedustelin tuotetta, joka sopisi keittiöön, jossa vesi roiskuu lattialle. Ihastuin tuotteen rentoon ilmeeseen, sen persoonallisuuteen ja ympäristöystävällisyyteen. Suosin luonnollisia materiaaleja. En tykkää pinnoista, jotka joutuvat esittämään muuta kuin mitä ovat. Lisäksi laatta sopi ajan henkeen, joskin linoleumia käytettiin mattoina. Tässä laatassa on kuitenkin korkkipohja, joka sopisi hieman epätasaiselle alustalle ja samalla toimisi lisälämmöneristeenä lattiassa.Lattia asennetaan kelluvana askeläänieristeen päälle ja yhtenäistä pintaa ilman saumoja saa huomattavasti enemmän kuin parketilla.


Marmoleum Click -sommitelma


Olohuoneeseen ja ruokailutilaan oli tarkoitus jättää vanha parketti. Tykkäsin siitä.
Eniten lattiarempassa harmitti parketin purkaminen. Lattia oli hyvässä kunnossa, ei lainkaan irtoillut tai tummunut, mikä olisi saattanut olla merkki kosteudesta.

Nyt kun uusi valu on tehty, on lattia suora ja lämmin. Materiaalivalinnat eivät tuntuneet enää perustelluilta. Mieheni idea se oli. Tehdään betonilattia. Jokin ajatuksessa tökki. Tulisiko kodista kolkko? Onko pinta liian moderni? Ennenkaikkea: Sopiiko se talon henkeen? Hyväksyin lattian. Sitten kävimme Säkkisellä ja päädyimme taas linoleumiin. Kävi mielessä myös kokolattiamatto olohuoneeseen. Jotenki betoni kuitenkin kiehtoi. Sitten, eräänä iltana keksin perustelun. Yhtenäinen lattiapinta oli 70-luvun juttu! Silloinhan oli muovimatot, yhtenäiset parkettipinnat, kokolattiamatot. Ja tiesin, että betoni edustaakin suunnittelulinjaustani vallan mainiosti. Tarkoitushan on ammentaa menneisyydestä ja toteuttaa nykyaikaisella otteella. Oli helpottavaa löytää perustelu. Pintoja pitää ajatella pintaa syvemmälle.





          70-luvun alkuperäisiä yhtenäisiä lattiapintoja. Keittiöstä inspis sommitelmalle.

Betonivalu hiotaan ja päälle tulee pinnoite, joka toimii höyrynsulkuna ja estää alapohjasta tulevien epäpuhtauksien pääsyn huoneilmaan. Se toimii erittäin hyvin lattialäämityksen kanssa. Pinnoite tekee lattiasta "pehmeämmän kuin laatta, mutta kovemman kuin parketti". Livenä en ole tällaista lattiaa nähnyt, tutuilla on ainoastaan epoksi- ja hartsipinnoitettua betonia. Innolla odotan. Näin jopa unta, jossa sain paperilapulla viestin "tätä lattiavalintaa et tule katumaan". No, kerron sitten kokemuksista. 

Unen viesti


100m² yhtenäistä lattiapintaa kuulostaa melkeinpä liian hyvältä ollakseen totta. Mattokauppaan joudun varmaan suuntaamaan, jotta saadaan pehmeitä saaria, joilla leputella väsyneitä jalkoja. Onneksi nyt on käyttöä hankinnalleni, jonka tein muutama vuosi sitten. Se on joutunut esittämään seinävaatetta tähän asti. Sanoinkin sen hankkiessani, että seuraava talo suunnitellaan matolle sopivaksi.


Matto odottamassa lattialle pääsyä



Leikkiä matolla

Lapset saavat huoneisiin iloisen harmaan kokolattiamaton. Valinta oli helppo. Lapset leikkivät (ja jopa tekevät läksyt) lattialla. Harvoimpa he istuvat muualla kuin maton päällä. Eräänlaista oleskelutilan maksimointia siis. Päätöstä tukee myös nykymattojen kyky sitoa huoneilman pöly, jopa allergia- ja astmaliitto suosittelee Vorwerkin mattoja. Optimaalinen valinta 70-luvun taloon. Edellisessä talossakin meillä oli yläkerrassa ja makuhuoneissa kokolattiamatot ja valitsen sen uudelleen. Rakkauteni mattoihin voi myös juontua lapsuudestani, jonka vietin Saksassa.





Näin siis remontti kulkee kulkuaan, muutoksia tulee ja suunnitelmia muutetaan niiden mukaan. Suunnittelu on itselleni tärkeää, haluan että valinnat ovat perusteltuja. Kuinkahan monta kertaa meidänkin kodin pinnat on jo suunniteltu ja sitten suunniteltu uudestaan. Kun oikea valinta on tehty, sen tuntee. Joskus sen osaa tehdä heti, toisinaan se vaatii muutaman lisäkierroksen.

Hauskaa lattiamaton käyttöä Seinäjoen kirjastossa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti