Perheessämme roolien jako on selkeä, ehkä melko vanhanaikainen. Mies tuo niin sanotusti leivän pöytää, hoitaa raha-asiat, vakuutukset, veroilmoitukset ynnä paljon muita asioita, joita ei tule itse edes ajatelleeksi. Annan hänen keskittyä työhönsä ja minulle sopii hyvin, että hän on pajon työmatkoilla.Itse viihdyn äidin roolissa oikeen hyvin. Tykkään suunnitella perheen arjen, ruuat, harrastukset lapsille ja viettää aikaa lasten kanssa. Siivoaminen on tietysti myös minun kontollani, mutta tavaroiden järjesteleminen ei ole vahvuuteni. Toisaalta olen aika taitava imuroimaan keräämättä tavaroita ensin lattialta. Onneksi tyttärissämme on potentiaali, eilen kuopus juuri lakaisi olohuoneen maton. Outo tyyli, mutta ihan hyvä siitä tuli. Täytyy antaa lapsille vapaus tehdä itse. Lapsilta myös oppii normien kumoamista. Itseasiassa se on luovan ajattelun eräs työkalu. Hyvä kirja luovan ajattelun kehittämiseen on Michael Michalkon "Thinkertoys".
Suunnittelua ja materiaalivalintoja |
Olemme rakentaneet miehen kanssa jo yhden yhteisen talon. Ajan saatossa olemme selvästi oppineet keskustelemaan, kuuntelemaan, arvostamaan toisen osaamista ja tekemään tiimityötä. Uskoisin, että näillä eväillä saamme nyt ihanan kodin aikaiseksi, ehkä maailman parhaan.
Vanha koti |
Olen häkeltyneen kiitollinen kaikesta avusta, jota olemme saaneet. Yksi lupautuu oma-aloitteisesti lauantaiksi talkootöihin, toinen soittaa ja tarjoaa siivous- ja muuttoapua Oulun päähän, jotkut tulevat loppusiivoamaan raksalle, kunhan on valmista, lapsille tarjotaan hoitopaikkoja, pihalla olevat tavarat käydään suojaamassa kun sade yllättää, kuorma-autokortin omistaja lentää Ouluun ajamaan muuttokuormamme autolla, jota eräs ystävä lainaa. Erään kerran raksalla tuli superkiire-hätätilanne-yhdistelmä ja itse olimme Oulussa. Mies järjesti etänä pikatalkoot ja homma saatiin tehtyä. Sydämellinen ja suuri KIITOS kaikille !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti