Ihan pihalla

Taloomme tehtiin salaojat viime syksynä. Samalla pihan kallistukset muutettiin niin, että maa laskee hieman talosta pois päin. Vuosien saatossa pihalle on vähitellen lisätty maata ja lopputuos oli se, että maa laski taloon päin, jolloin pintavedet johtuu talolle päin. 70-luvun ihanteessa maanpinta on jo muutenkin aika korkealla, lähellä lattiapinnan tasoa.

Näimpä siis edessä oli myös uusi pihasuunnitelma. Kerroinkin jo aiemmen pihasuunnittelukurssista, jonka kävin AJK-jatkokoulutuksessa. http://www.ajk-jatkokoulutus.fi/pihasuunnittelu/ Sen pohjalta tein pihasuunnitelman. Sain suunnitelmaani, etenkin kasvivalintoihin, neuvoa ihanalta Outi-opelta, johon kannattaa olla yhteydessä, mikäli haluaa valmiin, upean pihasuunnitelman. Outin yrityksen sivuille pääset tästä.  www.piante.fi

Suunnitelman aloitin tulostamalla asemakuvan mittasuhteessa 1:100. Asemakuvassa näkyy tonton rajat, tiet ja rakennukset. Tontilla otetut mitat vastasivat kuvan mittoja. Mitat pitää aina tarkistaa paikan päällä, koska todellisuus voi poiketa asiakirjoista etenkin vanhoissa kohteissa.

Tarkoituksena oli tehdä helppohoitoinen piha, jossa on tilaa lasten leikeille, grillaamiselle ja oleskeluun. Mielestäni pihallakin tulee olla aistittavissa ajan henki. Muodonannossa ja kasvivalinnoissa pyrin ratkaisuihin, jotka ovat ajalle ominaisia tai perusteltavia.

vanhaa kasvillisuutta säilytettiin

Piha ei ihan vielä ole valmis, mutta aika hyvällä mallilla kuitenkin. Totuus tällaisessa projektissa kylläkin on se, että valmista ei tule koskaan. Sisäänkäynnille tehtiin kivipiha, jossa on pari kirsikkapuuta, kääpiövuorimänty ja pihlaja sekä kukka-allas mirrinminttuineen. Etuovelle johtaa vanha 50x50 cm betonilaatoitus. Alkuperäiset laatat on suoristettu. Loput pihasta on nurmikkoa, aidan vieressä murattia, jonka odotan kasvavan aitaa pitkin ylös. Otimme suosiolla siirtonurmen, koska silloin piha on heti käyttökelpoinen.

ennen

jälkeen

ennen

jälkeen

Takapiha on lasten aluetta, johon odotan leikkipaikalta purettua ja kunnostettua kiipeilytelinettä. Sen pitäisi tulla elokuussa. Vanha varasto korvataan uudella, johon tulee myös lasten leikkimökki. Reunassa syvennys haravoille, letkulle ym käyttötavaralle sekä ovi yhteiselle kattotikkaalle, joka jää naapurin puolelle. Rakennuksen kattomuoto saattaa vielä yksinkertaistua.

uusi varasto/leikkimökki

takapihaa

Etupihalle olen ajatellut pientä pöytää, jonka ääressä voi juoda aamukahvit naapureiden kanssa. Ilta-aurinko paistaa myös sille pihalle. Tienpuoleinen piha onkin sellainen, joka ei toteutunut ihan suunnitelmien mukaan. Siihen istutin enemmän lehtipensaita, jotka enkä joskus suojaavat paahteelta. Ylimääräiset siirtonurmet rullailtiin etupihalle olohuoneen ikkunan alle, lopulle alueelle on istutettu nurmikko.

etupiha

pensaita

naapurilta varastettua maksaruohoa

Haastavimpana pihasuunnittelusaa koin kasvivalinnat ja niiden määrät. Tuntuu säälittävältä laittaa pikkutaimia metrin etäisyydelle toisistaan. Mutta kuitenkin on muistettava, että ne kasvavat ja tarvitsevat tilaa. Pihasuunnitelma helpottaa valtavasti pihan tekemistä. Sen avulla on helppo laskea tarvittavat multa-, kivi- ja siirtonurmimäärät. Myös taimitarhalla tehtävien heräteostojen määrä minimoituu. Vaikka itse olenkin arkkitehti, halusin saada tuntumaa pihasuunnitteluun, sillä rakennusta ympäröivä alue on merkittävä osa kokonaisuutta. Mielestäni pihan tulee puhua samaa kieltä kuin talon. Tällöin syntyy tasapainoinen, seesteinen kokonaisuus.

lähtökohta uudelle pihalle

Parkkipaikan ja kivipihan väliin palautetaan siinä ollut aita ja portti. Olen luonnostellut siihen corten-teräsaitaa, jonka juju piilee valaistuksessa. Tämä on nyt tarjouspyyntövaiheessa. Suunnittelu on kyllä aina yhtä mukavaa!

Ikkunat

Vanhan rakennuksen ikkunoissa voidaan pitää nyrkkisääntönä, että jos ne on 1950-luvun jälkeiseltä ajalta, niitä ei kannata säilyttää. Tämä johtuu siitä, että 60- ja 70-luvulla ikkunoissa käytetty puu on ollut huonolaatuista ja huokoista. Rakennukset on tuona aikana muutenkin pääsääntöisesti rakennettu kestämään jokunen vuosikymmen ja vastaamaan tuon ajan nopeasti kasvaneeseen asuntotarpeeseen. Jo rakennuksaikana materiaalien lyhyt elinkaari on tiedostettu. Juuri tämän vuoksi ammattitaidolla ja hyvistä rakennusaineista tehty 70-luvun talo on helmi, jonka arvo piilee paitsi sen harvinaisuudessa myös avarissa tilaratkaisuissa.

lähtötilanne

Varhaisemmalta kaudelta olevat ikkunat on yleensä tehty puusepäntyönä hyvästä puusta. Ikkunoiden säilittyminen kannattaa, mikäli mahdollista. Karmien ja puitteiden lisäksi vanhoissa ikkunoissa pitää tiedostaa myös lasin arvo. Vanha, hieman valunut ikkunalasi on osa vanhaa rakennusta. Vanhojen ikkunoiden säilyttäminen on mahdollista, vaikka haluaisi parantaa niiden energiatehokkuutta. Etenkin hyvin säilyneissä kohteissa suosittelen arkkitehdin puoleen kääntymistä.

Uusien ikkunoiden asennus vanhaan kohteeseen on aina haasteellinen tehtävä. Aukot on jo olemassa ja pyrkimyksenä olisi toivottavaa olla myös jonkin näköinen visuaalinen tavoite. Tämän vuoksi suosittelen detalijoiden läpikäymistä ikkunafirman kanssa. Ikkunafirma on myös asentamisen asiantuntija, jonka tulisi ottaa tarkemitat. Näin kohde ja tuote sopivat yhteen, eikä aukot ole liian isot tai ikkunat liian pienet, kuten meillä kävi.

Tässä kuitenkin kuvia väliaikaiseksi osoittautuneista ikkunoistamme sekä nykyisistä. En tiedä, häiritsikö ensin asennettujen väärä koko vain minun silmääni, mutta ne muuttivat koko talon ilmeen.

ensin asennettu versio

nykyinen ikkuna

ensin

nyt

Onneksi saimme uudet ikkunat ja olemme erittäin tyytyväisiä. Karmit ovat todella huolellisesti tehty ja ilmeeltään hyvin saman kaltaiset kuin vanhat ikkunat. Meillähän kyseessä on säilyttävä korjaus. Ikkunoissa on korvausilmaventtiilit, jotka varmistavat raittiin ilman tulon sisälle. Huoneilma onkin parantunut huomattavasti kun ikkunat asennettiin. Asumismukavuutta lisää se, ettei tuuletusikkunoita tarvitse pitää auki vuorakauden ympäri. Meillä on siis talossamme ainoastaan koneellinen poisto, ilmanvaihtokin on sellainen juttu, josta voisn kirjoittaa.

kaunis yhtenäinen ikkunarivistö

Jännittävää oli ikkunoiden asennuksen yhteydessä myös kurkata ulkoseinän sisälle. Aina on olemassa riski, että rakenteita avatessa löytyykin jotain huolestuttavaa. Onneksi villat olivat kuivat, joskin vähäiset. Outoa oli, ettei alapuitteita ollut lainkaan, ainoastaan tolpat, joiden päällä ikkunat olivat. Tyytyväisesnä lopputulokseen voin suositella lämpimästi Klas1-ikkunoita. Tästä pääset heidän nettisivuilleen http://klas1.fi/. Seuraavana vuorossa on naapureiden ikkunaremppa! Meillä hommat jatkuu pihan tekemisen merkeissä ensi viikolla. Niistä lisää seuraavaksi.